Rohkeat sanat jäävät odottamaan rohkeita tekoja

Vuoden vaihde on monelle uudistumisen aikaa. Ihmiset tekevät uuden vuoden lupauksia, aloittavat kuntokuureja ja superdiettejä. Tiedetään, ettei elämässä pärjää pikavoittoja tavoittelemalla, vaan ennen kaikkea tulisi asettaa lupaukset pidemmän aikavälin kestäville muutoksille. Olisimmeko jo vuonna 2023 puhuneet tarpeeksi kauan ja kovaan ääneen naisten asemasta jalkapallokentillä Suomessa? Sanat ja turhat lupaukset olisi nyt aika jättää historiaan ja keskittyä konkreettisiin tekoihin. 

Joulunaikaan 22.12.2022 Turun Sanomissa julkaistiin Turun Palloseuran naisten edustusjoukkueen pelaajien rohkea kirjoitus omasta asemastaan: “Ei kunnioitusta eikä arvostusta”. Kirjoitus tavoitti paljon lukijoita ja samaistumispintaa aiheeseen löytyi muun muassa jääkiekon puolelta. Pelaajan äänen kuuluviin saaminen saattaa vaatia rohkeitakin toimia ja tämä kyseinen kirjoitus oli hyvä esimerkki siitä. Koska me pelaajayhdistyksessä olemme missiomme sanoin “pelin ja pelaajan puolella”, emme voineet jättää rohkeaa pelaajan ääntä huomioimatta. 

Ei yhden seuran ongelma, vaan kokonaisvaltaisesti rakenteellinen ongelma

Vaikka joulukuinen kirjoitus viittasi vahvasti yhteen joukkueeseen suomalaisessa jalkapallossa, ei ongelmat piile ainoastaan tietyn seuran sisällä. Jopa siellä, missä asiat ovat “hyvin”, on paljon parannettavaa. Kysymys kuulukin, kuinka rohkeasti olemme valmiita kritisoimaan omaa toimintaamme ja tarkastelemaan kriittisesti lähiympäristöämme. Ei ole yhdenkään pelaajan tavoite hyökätä omiaan vastaan, mutta jollakin tavoin pelaajan ääni on saatava kuuluviin. 

“Usein naisten tasa-arvolliset ongelmat kyllä myönnetään ja tunnistetaan, mutta konkreettisiin toimiin ei tunnu löytyvän tekijöitä”, pelaajayhdistyksen hallituksen jäsen Kaisa Mäki toteaa. 

Monesti ajatellaan, että naisten joukkueet ovat vain kinuamassa rahaa seurajohdolta tai ovat miesten joukkueen elätettävinä. Niin saattaa isossa kuvassa ollakin, vielä. Jos tämän halutaan muuttuvan, on hyväksyttävä se tosiasia, että ainoastaan investoimalla, voidaan saada muutoksia aikaan. Rahaa keskeisempi teema on asenteellinen investointi, joka on täysin ilmaista. Aika ja arvostus eivät maksa rahaa. Pitkäjänteisellä työllä se luultavasti kuitenkin poikii naisten joukkueelle omia faneja, omia tulonlähteitä ja menestystä.

“Ongelmat ja niiden mahdolliset ratkaisut perustellaan usein rahalla ja sen puuttumisella. Yleinen asenne on se, ettei rahaa ole eikä tule, koska naisten jalkapallo ei kiinnosta katsojia. Tuntuu, että toimistojen suunnalla koetaan, ettei pelaajat ole valmiita lähtemään, vaikka kaikkia asioita seurassa ei hyväksyisikään. Miksipä siis nähdä vaiva ja muuttaa vanhoja tapoja”, Mäki summaa omia kokemuksiaan. 

Maine ja hyvä mieli taloudellisten pikavoittojen edellä

Valitettava tosiasia Suomessa ja osin myös maailmalla on se, ettei naisten jalkapallon ympärillä leiju miljardeja euroja siellä täällä. Suomessa ei toki miestenkään puolella rahaa ole yllin kyllin, mutta puhuttaessa pääsarjoista voidaan todeta miesten kuitenkin pärjäävän taloudellisesti paremmin kuin naisten. Onkin relevanttia heittää ilmoille kysymys siitä, voisiko tavoitteena olla ennemminkin maineen kannalta olennaiset myötävaikutukset kuin rahallinen voitto. Konkreettisena esimerkkinä voisi toimia muun muassa juniorijoukkueiden ohjaaminen naisten otteluihin, otteluiden mainostaminen, kannustavat somekirjoitukset ja silloin tällöin ilmoille heitettävät positiiviset kommentit ainaisen negatiivisuuden sijaan. Kokoavana sanan voisimme käyttää hyväntekeväisyyttä. Sitähän urheilumaailma on täynnä aina 5-vuotiaiden nappulaliigasta ikämiessarjoihin. Miksi hyväntekeväisyys ja vapaaehtoisuus on katoava luonnonvara, kun kyse on naisista?

Kun tuo asioita rohkeasti julki siten kuin ne on pelaajan silmin nähty, saa varoituksen epäluottamuksesta. Kun taas pyrkii keskustelemaan pienessä piirissä, sanat kaikuvat tyhjää. 

Tämän on saanut juuri kokea TPS:n pelaajaviisikko Niemi, Rannus, Spets, Leiwo ja Laasio. Meidän tehtävämme pelaajayhdistyksessä on tukea ja auttaa pelaajia, ei hyökätä ketään vastaan, vaan ajaa asiaamme. Sopimuksissa 37,5 tuntia työtä viikossa, palkka nolla euroa, rikkinäiset vaatteet ja epäreilut työolot. Olisi suotavaa, että kaikkeen tähän sitoutuneilla olisi edes oikeus mielipiteeseensä.

Turun Palloseuran maalivahti Inkeri Niemi sanoo kokevansa, että naisten asema urheilupiireissä on puhuttanut lähiaikoina laajasti ja harppauksia kohti tasa-arvoisempaa urheilua on otettu monella saralla. Konkreettisia vaikutuksia pelaajien arkeen tällä ei kuitenkaan ole ollut, vaan joissain tapauksissa on otettu jopa takapakkia. Niemi viittaa joulukuussa Turun Sanomissa julkaistuun artikkeliin ja toteaa, että juttu olisi voitu kirjoittaa jo paljon aikaisemmin. Menestyksekäs jalkapallokausi, joka johti sarjanousuun Ykkösestä Kansalliseen Liigaan, sai pelaajat vihdoin rohkaistumaan ja avaamaan suunsa asioista, joista on jo monta vuotta vaiettu. Niemi huomauttaa, ettei asia, josta turkulaispelaajat tulivat julki, kosketa vain yhtä seuraa. Jutun tavoitteena oli saada naispelaajien ääni kuuluviin ja tuoda epäkohtia esiin kaikkien naisurheilijoiden suulla. Niemen sanoin rohkea ulostulo herätti ja herättää vieläkin monenlaisia ajatuksia ja keskusteluja, joiden pohjalta toivottavasti lähdetään rakentamaan arvostavampaa ja kunnioittavampaa urheilumaailmaa naisille ja tytöille.

Puhuminen aiheesta, joka jakaa mielipiteitä yhteiskunnallisella tasolla asti, otettiin vastaan moninaisin ajatuksin, turkulaispelaaja Jenni Rannus myöntää. Rannuksen sanoin tässä on juurisyy sille, miksi asioista mieluummin vaietaan kuin puhutaan. Pelko siitä, mitä seurauksia suun avaaminen tuo tullessaan tai miten muut reagoivat siihen, on Rannuksen mukaan todellista. Joulukuisen jutun vastaanotto oli kuitenkin pääosin positiivinen ja tukea sekä kehuja rohkeudesta tuoda asioita esille, tuli monelta suunnalta, Rannus sanoo. Etenkin muut entiset ja nykyiset naisurheilijat löysivät turkulaisten ulostulosta samaistumispintaa ja tukivat pelaajien rohkeutta.

Pelkkien sanojen lisäksi pieniä konkreettisia askeleita muutokseen jo havaittavissa turkulaisseuran sisällä. Pelaajat pääsivät julkisen ulostulon jälkeen keskustelemaan asioista sekä juniorijalkapallon hallituksen puheenjohtajan että juniorijalkapallon toiminnanjohtajan kanssa. Vuoden keskikenttäpelaajaksi Naisten Ykkösessä valittu Viivi Spets sanoo, että ensimmäinen askel muutokseen on asioiden toteaminen ääneen ja rehellinen keskustelu ilmiön ympärillä. Seurajohdon kanssa käydyn rakentavan keskustelun päätteeksi muun muassa edustusjoukkueiden sometilien nimet vaihdettiin. Lisäksi seura julkaisi uutisen siitä, että edustusjoukkueiden sekä juniorijoukkueiden uutiset tulevat jatkossa näkymään samalla sivustolla. Spets sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että edes pieniä askelia kohti yhdenvertaisempaa tulevaisuutta on alettu ottamaan. 

“Jokaisessa seurassa ja joukkueessa asiat toimivat omalla tavallaan ja kynnys puhua on erilainen”, puolustaja Selja Leiwo Turun Palloseurasta muistuttaa. Leiwo toteaa, että naisten jalkapallo on maailmalla kasvanut todella kovaa vauhtia ja kiinnostusta sekä panostusta naisten jalkapalloon löytyy enemmän kuin ennen. Kiinnostavuus ja näkyvyys auttaa Leiwon mukaan nostamaan pelaajien asemaa sekä vaikuttavuutta. Harmikseen puolustaja joutuu kuitenkin toteamaan, ettei Suomi ole pysynyt tällä saralla maailman menossa mukana.

Leiwo kertoo, että piileviä ongelmia naisurheilun ympärillä on paljon, mutta harva uskaltaa puhua niistä. Ongelmien esiin tuominen herättää aina monenlaisia tunteita. Leiwo uskoo, että moni pelaaja pelkää sitä, kuinka suun avaaminen tietyissä tilanteissa, voi johtaa pelaajan asettamiseen huonoon valoon esimerkiksi valmennuksen silmissä. Leiwon mukaan pahimmassa tapauksessa tämä saattaa vaikuttaa jopa peliuran kehitykseen. 

Jo vuosikymmenen ajan Turun Palloseuraa edustanut Netta Laasio sanoo, ettei pelaajaviisikko koe asemansa muuttuneen radikaalisti julkisten lausuntojen jälkeen. Laasio uskoo, että he, joiden mielestä ulostulo oli rohkea ja he, jotka kokevat samaistumispintaa asioihin, saattavat nähdä viisikon jopa entistä positiivisemmassa valossa. 

Koko turkulaisviisikko näkee parhaana tapana asioiden kehitykselle rohkeuden puhua enemmän. Pelaajat toteavat, että kynnyksen asioiden esiin tuomiseen tulisi olla matalampi, jotta ratkaisuja löydettäisiin nopeammin. Viisikon omassa seurassa asioiden ääneen sanomiseen reagoitiin ja keskustelua saatiin aikaiseksi. Nähtäväksi kuitenkin jää, päästäänkö sanoista tekoihin. 

Keskusteluyhteyksien avaamisen lisäksi tulisi päästä kiinni niihin pieniin konkreettisiin asioihin, joilla voidaan kehittää naisten ja tyttöjen urheilua koko Suomessa. Tekojen tulisi alkaa ruohonjuuritasolta ja yltää aina korkeammille tasoille. Sen sijaan että keskitytään liikaa resursseihin tai mentäisiin sen taakse, ettei rahaa ole pitäisi alkaa keskittymään resursseista riippumattomiin teemoihin. Tämän toteutuessa lisäisimme varmasti naisten urheilun markkina-arvoa, joka poikisi tulevaisuudessa myös ihan konkreettista rahaa naisten urheiluun. 

Kirjoittaja: Emma Immonen
Haastattelut: Kaisa Mäki (Jalkapallon Pelaajayhdistyksen hallitus), Turun Palloseuran edustusjoukkueen pelaajat: Inkeri Niemi, Jenni Rannus, Viivi Spets, Selja Leiwo ja Netta Laasio 

Jalkapallon Pelaajayhdistyksen hallitus tukee pelaajia ja seisoo kannanoton puolella.